Siitä onkin vähän aikaa kun viimeks kirjottelin. Hups! Mutta nyt on koris kausi loppu ja koulukin vetelee viimesiä, niin eiköhän tässä jää aikaa vähän muullekkin. Mutta pitemmittä puheitta asiaan. Elikkäs viime viikolla sain vähän tietoja siitä, että mihin päin mahtaisin olla menossa. Meijät lähtijät lennätetään viiteen eri kaupunkiin New Yorkkiin, Houstoniin, Seattleen, Los Angelesiin ja Chicagoon. Meikäläinen lentää sitten tonne Seattleen. Sehän siis sijaitsee ihan Yhdysvaltojen pohjoisella länsirannkiolla. Mun sijoitus alue on ton kaupungin ympärillä. Osavaltioita joihin mut voidaan sijottaa on Alaska, Washington, Oregon, Idaho, Montana, Utah ja Wyouming. Elikkäs kaikki osavaltiot on suhteellisen pohjosessa. Alkuun toivoin pääseväni jonnekkin itärannikolle, mutta nyt mua ei haittaa yhtään etten sinne päässyt. Monissa noissa osavaltioissa on todella upeeta luontoa ja en ole koskaan käyny siellä puolella maata. Nyt vaan jännitän vielä perhetietoja. Aina kun saan sähköpostia niin pistän sormet ja varpaat ristiin ja toivon, että se ois AFS:ältä.
Öinen näkymä Seattlesta
Viime viikonloppuna meille AFS vaihtareille järjestettiin sellanen yhden yön kestävä lähtöorientaatio. Yhteiskuljetus lähti lauantaina kymmeneltä Rautatientorilta kohti Siikarannan kokoushotellia. Matka kesti vain about 30min. Perille päästyämme meillä oli "avauspuhe" ja sitten meidät jaettiin vähän pienempiin ryhmiin, sillä siinä 120 nuoren porukassa ois voinu olla vähän hankala tehä mitään järkevää. Loppu päivä menikin sessioissa ja aina välillä kävästiin syömässä. Illalla pääsikin sitten vähän tutustumaan muihin vaihtareihin ja meitähän oli paljon! Siis kyselin samojen ihmisten nimiä varmaan kymmeneen kertaan, koska kaikki nimet ja maat meni vaan ihan sekasin. En kerennyt juttelemaan varmaankaan kuin 1/4 porukasta, mutta ne joihin tutustuin oli tosi kivoja. Sunnuntai meni suht samoissa merkeissä kun lauantaikin, mutta iltapäivällä meillä oli maaryhmä-sessiot. Me jakauduttiin samaan maahan lähtevien kanssa ryhmiin ja joku joka on ollut kyseisessä maassa kertoi enemmän tietoa ja siltä sai kysellä mitä tuli mieleen. Usaan lähteviä oli sen verran paljon, että meidät jaettiin kahteen ryhmään. Siinä sitten kuunneltiin melkein kaks tuntia tarinoita ja juttuja jenkeistä. Musta on aina kiva kuunnella kun joku kertoo vaihtari vuodestaan, mutta nyt vasta alko tuntumaan hieman todellisemmalta, että oikeesti oon lähössä joku päivä. Neljältä bussit otti suunnaksi Rautatientorin ja oli aika sanoa heipat kaikille uusille tuttavuuksille. Oli tosi hassua toivotella hyvää matkaa, koska lähtöön on kuitenki vielä suurimmalla osalla noin neljä kuukautta. Leiri oli mun mielestä todella hyvä ja jos nyt ei uutta tietoa saanut niin ainakin monta uutta kaveria tarttu matkaan. :) Kun kaikki kerto eri maita mihin ne on lähössä kuten Argentiina, Costa Rica, Islanti, Dominikaaninen Tasavalta, Sveitsi ja monet muut eksoottiset maat niin Usa alko yhtäkkiä tuntua jotenkin tosi tavalliselta ja tylsältä. Mutta silti uskon, että tää on oikee maa mulle ja toivon, että mun vuodesta tulee upee.
Eilen (maanantaina) laskuri näytti enään sataa päivää lähtöön. Kääk! Varsinki ton leirin jälkeen en malttais odottaa lähtöä, joka tulee todennäkösesti nopeemmin kun kuvittelenkaan. Veikkaampa, että kaikki mun kaverit on jo ihan kyllästyneitä mun vaihtari höpötyksiin ja siihen kun hehkutan aina kuinka monta päivää on vielä jäljellä. Hehe… No mutta voin vannoo, että ne on vielä kyllästyneempiä sitten ku tuun takasin. :DD Ehkä mä tästä lähjtien alan postaileen vähän useemmin kun vaihtari vuosi on vähän ajankohtasempikin.
xoxo
