Holidays and Basketball

Tällä kertaa blogi on hieman erilainen, koska olen ehkä maailman laiskin bloggaja. Teinpä siis videon jossa selittelen mun kuulumisia. Pahoittelen tätä pitkää hiljaisuutta, mutta toivottavasti saat jotain kuvaa mitä oon nyt täällä lähi-aikoina puuhaillu.

Sorry to all my English speaking friends but I'm kind of lazy and I don't have time to do both in English and Finnish. Maybe some day when the miracle happens and I have time I'll write something for you too. :)

Mulla on jo puoli väli takana ja aika kiitää ihan super nopeesti. Tuntuu että kohtahan mä oon jo takas Suomessa. Vielä on vaikka mitä tekemättä ja tuntuu että justhan mä tänne tulin, mutta eiköhän tässä vielä kaikkea kerkeä.

xoxo

Vielä täällä ollaan!

Heipsun!

Uskokaa tai älkää olen viellä täällä! :D Mun blogi päivittely on ollu hieman heikon puoleista… Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, eikös? Kiirettä on siis pitänyt ihan kunnolla. Kirjotin kyllä tossa pari viikkoa sitten pitkän postauksen, mutta se poistu ennen ku kerkesin julkaseen.  Voisin nyt vähän kertoo mitä oon tässä viimesinä viikkoina puuhastellu.

Lentopallo:

Jos ei ollu tarpeeks uusia asioita ni laitetaan sekaan vielä uus urheilu laij eli lentopallo. :D Treenit alko pari viikkoa ennen ku koulu ja try outtien kautta nimettiin Varsity, Junior Varsity ja JV 2 joukkueet. Omaksi yllätyksekseni pääsin varsityyn. Treenit meillä on maanantaisin ja keskiviikkosin ja sitte tiistaisin ja torstaisin on pelit. Lentopallo on ollu ihan uskomattoman hauskaa ja se on ollu tosi hyvä tapa saada uusia kavereita. Elikkäs suosittelen muille vaihtareille, että liitytte johonki joukkueeseen tai klubiin, koska sieltä on paljon helpompi saada kavereita.

Koulu:

Koulu alko tossa about kuukausi sitten. Meijän koulu on aikas pieni ja siellä on vajaat 300 oppilasta. (usein tuntuu kyllä pienemmältä…) Eka viikko oli todella hämmentävä ku kaikki meni niin nopeesti ja koko ajan tapahtu jotain. Oon niin kiitollinen, että mulla on sisko samassa koulussa, että se pysty mua vähän neuvoo ja että en ollu ihan uunona. Myös se, että lentis alko vähän enne koulua ja sieltä sain kavereita autto että oli edes joitain tuttuja naamoja käytävillä. Ekalla viikolla mulla oli suuria ongelmia mun kaapin avaamisessa, koska siihen on sellanen rullattava lukko ja se ei suostunu yhteistyöhön. Nyt oon kyllä oppinu senkin avaamaan, mutta siellä saattaa olla muutama oppilas jotka tietää mun yhdistelmän koska jouduin pyytään aikas paljon apua. :D Mun tunnit on aikas helppoja, koska suurin osa on valinnaisia. Läksyjä mulla ei oo juuri koskaan ja kaikista aineista on tällä hetkellä A. Koulussa meillä on neljän minuutin välkät joten ei oo kauheesti aikaa millekkään muulle ku opiskelulle ja heti koulun jälkeen mulla on treenit tai peli, joten päivät on aika kiireisiä.

Valokuvaus tunnilla :D

Sky camp:

Afs:n post arrival orientation… Viikonloppu jollon kaikki Pacific cascades alueen vaihtarit ja niitten perheet kerääntyy yhteen ja puhuu asioista ja tekee kaikkee kivaa. Mulla oli ihan uskomattoman hauskaa ja tutustuin aivan mahtaviin ihmisiin. Oisin toivonu, että leiri ois ollu vähän pitempi kun yhen yön, mutta on ihan ukomatonta kuinka noin lyhyessä ajassa voi saada niin hyviä ystäviä.

Itävalta, Saksa, Saksa, Suomi <3

Homecoming:

Tällä viikolla meijän koulussa oli homecomin week. Joka päivä oli joku teema jonka mukaan piti pukeutua ja sitten käytävät oli koristeltu ja musiikki soi välkillä. Perjantaina oli homcomin game jonka mejän koulu voitti 44-6. Woohoo! Eilen illalla oli sitten tanssiaiset, jotka ei ollu mitkään ihan ihmeelliset. Kaikki oli pukeutunu tosi nätisti ja osalla pojista oli niitten cowboy hatut päässä. :D Porukkaa ei ollu mitenkään ihan hirveesti ja tapahtuma muistutti mua vähän discosta muuten paitsi vaatetus oli hienompi ja siellä oli dj. Hauskaa kyllä oli ja tuli tanssittua ihan tarpeeks.

Kaikkee muuta on tapahtunu ja voisin kirjottaa noistakin vaikka kuinka paljon lisää, mutta aika on rajallinen. Kaikki on hyvin täällä toisella puolella palloa ja toivottavasti myös siellä. Vähän mä oon kipeenä, mutta ei se suurempaa. Täällä on aika lailla tullu arki eikä mitään ihmeellisempää oo kai tiedossa. Toivottavasti tuun kirjotteleen vähän useemmin ku tälläi kuuden viikon välein… XD Vielä muutama kuva tällain loppuun. :D

Cowboy hats and boots!

Moikka!

Perillä ollaan täällä toisella puolella maailmaa! Matka oli pitkä ja raskas, mutta turvallisesti pääsin perille. Lennettiin eka vähåän isommalla porukalla Lontooseen jossa meillä Seattleen lentävillä oli odottelu aikaa noin 6h. Sielä sitten syötiin ja kierreltiin ympäriinsä. Oli tosi kiva tutustuu uusiin vaihtareihin ja jännittää tulevaa vuotta yhessä. :) Lento numero2 oli Lontoo-Seattle ja se kesti about 9.30h. Eli piitkä lento… Meitä oli neljä samalla lennolla, mikä oli kiva, ettei tarvinnu lentää ihan yksin. :) Perille päästiin joskus klo 16.30. Seattlen päässä oli passin tarkastus, mikä meni suht nopeesti ja matkalaukkuja ei tarvinnu pahemmin odottaa. Kun löydettiin tiemme ulos niin vastassa oli AFS:sän staffia jotka kerto mihin meidän matka jatku. Mun suunta oli hotellille. Söin illallista ja tutustuin vaihtareihin jotka tuli muualta esim. Ranskasta, Ruotsista ja CostaRicasta. Nukuin CostaRicalaisen tytön kanssa samassa huoneessa ja hän on myös samassa kylässä kun minä. Ekan yön nukuin niin huonosti, vaikka olinki todella väsynyt. Jännitin uuden perheen näkemista ja sitä, että nukkuisin herätyksen yli ja myöhästyisin lennolta. :D
   Aamulla siis 4.30 herätys ja takas lentokentälle. Meitä oli kai  seittemän menossa kentälle. Kolme oli lentämässä samaan paikkaan, kun minä eli Eugineen. Lento ei onneks ollu kovin pitkä. Ehkä hieman yli tunnin. Taas kun päästiin pois niin meitä vastassa oli AFS:n staffia. Ne vei meijät neljä yliopistolle missä pidettiin saapumisorientaatio. Paikalla oli jo paljon muita vaihtareitta jotka oli tullut edellisenä iltana sinne bussilla. Oon niin ilonen, että me lennettiin sinne eikä jouduttu istuun bussissa viittä tuntia. :D Nooh leirillä sitten käytiin läpi käytännön asioita, että miten käyttäytyä, mikä on sallittua ja sitten keneen ottaa yhteyttä ja millonkin. Iltapäivällä meijän host perheet tuli hakeen meitä. Oli niiiiiin outoo vihdoin nähdä ne ihan oikeesti. En oikeen tienny mitä sanoo tai tehä, mutta oli kyllä niin ihana vihdoin nähä ne. :)
 
   Eli kuten voitte ehkä otsikosta päätellä vaatetus täällä on erilainen. Mä todellakin tarviin uudet kengät! Kaikki käyttää täällä bootseja ja mun pillifarkut ei kyllä kovin hyvin sovi joukkoon… :D Kaupungit täällä näyttää ihan niinkuin vanhoissa amerikkalaisissa elokuvissa. Kaikki täällä on tosi ilosia ja ystävällisiä, mikä on kivaa vaihtelua suomalaisten ujouteen. Kaikkialla on eläimiä ja lehmänäyttelyynkin ollaan menossa kai ens viikolla. :D
   Tänä viikonloppuna läheisessä kaupungissa on ollu Country music festival jossa me ollaan käyty.  Vaikka en tunnistakkaan yhtään lauluja tai esiintyjiä, niin on ollut kyllä tosi hauskaa. Hauska juttu verrattuna Suomalaisiin festareihin on, että kaikki tuo mukanaan oman retkituolin ja ne laitetaan riveihin ympäri kenttää. Ainoostaan humalaiset tanssii ja muut vaan  seisoo kädet puuskassa ja ehkä vähän heiluttaa päätä. :D

   Kaikki menee hyvin ja nyt vaan innolla/kauhulla odotan koulun alkua joka tulee parin viikon päästä! Pahoittelen tätä tekstin täyteistä postausta, mutta olisi ollut vähän hankala kantaa kameraa mukana festareilla. Elikkäs kuvia sitten joskus myöhemmin. :)

xoxo

Kohta mennään!

Heii!

Viimeistä kertaa kirjottelen täältä Suomen maaperältä ja saa nähä mistä sitten seuraavan kerran musta kuulette. Tänään vietin vikaa päivää Suomessa ja huomenna aamulla 5.30 pitäis löytää lentokentälle. Laukut on pakattu ja painoahan niihin on kertynyt ihan kiitettävästi, mutta kuitenkin on ihan sallitavan rajan puolella (onneks!). Mukaan on siis tulossa yksi iso ruumaan menevä laukku ja yksi pieni käsitavaramatkalaukku + käsilaukku ja kameralaukku.

   Nyt voisin sanoa muutaman sanan läksiäisistä. Elikkäs tossa reilu viikko sitten pidin läksiäiset yhdessä ihanan ystäväni Marin kanssa. Oli super ihana nähä vielä kaikkia kavereita, vaikka pitikin sittenn sanoo heippa kokonaiseks vuodeks. Näytettiin meijän leipomis taitoja ja tehtiin kakku USA:n lipulla. Pyysin kaikkia mun kavereita kirjottaan jotain kivaa mulle sellaseen lappuun jonka pakkasin mukaankin. En voinu pidätellä itkua kun luin niitä ihania juttuja joita mun kaverit mulle kirjotti. <3

 

 Rakas joukkue! <3

 

   Viime maanantaina kävin lentokentällä sanoon vikan heipan Marille. Oli tosi hassua seistä siinä kentällä ja miettiä, että hei reilun viikon päästä mä oon ite tässä ihan samassa tilanteessa. Matkalla kotiin tuli sellanen fiilis, että enhän mä oo lähössä mihinkään vaan se on Mari jonka matkasta tässä ollaan puhuttu koko aika. No mutta tässä vikan viikon aikana on tullu ihan selväks ittelle, että kyllä mä nyt oon lähössä.
   Mun kaverit piti vielä mulle eilen yllätysjuhlat. Oli tosi ihana päästä näkeen kaikkia rakkaita ihmisiä vielä kerran. Sain lahjaksi charmin liitettäväks mun kaulakoruun. Oon kyllä todella onnekas, ku mulla on niin ihania kavereita!

Ja sitten pakkaamiseen! Niikun tossa aikasemmin jos kerroinki niin mukaan on tulossa yksi iso ja yksi pieni matkalaukku. Ostin uudet laukut tätä reissua varten. Valinnassa päädyin Rimowan Salsa Air sarjaan. Se on super kevyt ja kuulemma kestävä ja ulkonäöltä niin kiva, kun matkalaukku voi olla. Pakkasin kaikki vaatteet mahdollisimman litteästi ja totesin tämän tavan ainakin hyvin toimivaksi. Vaatteita on noin 10kg ja toinen 10kg on kaikkea muuta kengistä meikkeihin. Olin yllättynyt kuinka helppo oli valita mitä ottaa mukaan. Vaikka yritin ottaa mahdollisimman vähän vaatteita niin silti musta tuntuu, että mulla on ihan hirveästi kaikkea. Oon kyllä ihan varma, että oon unohtanu jotain tärkeetä...

Tässä on mun tärkeimmät käsimatkatavarat. 

Tänään on ollu eka päivä kun on oikeesti jännittäny. Nyt tajuu sen, että oikeesti lähtee eikä vaan puhu asiasta. Oon kyllä niin innoissani näkemässä mun uuden kodin ja host perheen ettei mitään rajaa! Elikkäs seuraavan kerran kirjottelen jostain päin maailmaa matkalla kohti uutta ja tuntematonta.

Päiviä lähtöön: 0

xoxo

Heippa!

Tää kesä on menny niin nopeesti! En oikeesti tajua, että 9 päivän päästä mun kone nousee Helsinki-Vantaalta kohti Seattlea ( via Lontoo)! Vaikka kesä on mennyt nopeesti niin oonhan mä vaikka mitä tässä kerennyt tekeenkin ja vielä on hirveesti tekemistä edessä! :) Sitä on tullu käytyä Turussa Ruisrockissa vähän jammailemassa,  Ahvenanmaalla veneilemässä ja leikkimässä turistia Tukholmassa. Perheen ja kavereitten kanssa oon viettänyt paljon aikaa kun ei niitä taas sitten vuoteen nää, vaikka eihän sitä yhteistä aikaa voi varastoon kerätä. Host perheen kanssa on tullut juteltua jonkin verran, mutta aikaeron takia se on ollut hieman haastavaa. Kerran oon niitten kanssa onnistunu skypettäänki pikaisesti.

Bastillen keikka oli kyllä ehdottomasti mun lemppari Ruisrockissa!

Ei David Guettakaan ollut huono. :D

Ella, Mari ja minä festari tunnelmissa. :)

Miksi en tehnyt tätä aikaisemmin? Tää oli nyt ehkä päällimäisin kysymys/ajatus mun mielessä tässä hetki sitten. Hoitamatta oli vielä tuberkuloositesti, todistus, henkilökortti ja joku lääkärikäynti josta ei pahemmin ollut mitään tietoa…Ja tohon päälle vielä monen monta pientä juttua! Tuli hirvee stressi kun mietin, että miten saan noi lääkäri hommat hoidettuu. Aattelin, että noissa lusunnoissa menee aikaa ja että enhän mä saa lääkäri aikoja niin nopeesti. No otin asian hoitaakseni ja sain poliisilta ajan seuraavalle päivälle ja lääkäriltä sitä seuraavalle. Nyt on henkilökortti tulossa ja lääkärin lausunto tuberkuloosista kädessä, sekä sen epämääräsen lääkäri käynnin asiat hoidettuna. Mitä opinkaan tästä? Älä jätä asioita viime tippaan, jos voit hoitaa ne aikasemmin. Mutta opin myös, että ei tarvii stressata turhasta, että kyllä ne asiat hoituu. :D

Meikäläinen Ahvenanmaan pikavisiitillä. :D

   Yhtä kysymystä multa on kysytty todella paljon nyt tässä kesän aikana. Ja se nimittäin on "Jännittääkö?". Suoraan sanottuna mua ei jännitä yhtään…ainakaan vielä… :D Se voi johtua siitä, että en oo vieläkään oikein tajunnu, että lähen pois ihan kokonaiseks vuodeks. Oon unelmoinu vaihdosta niin pitkään, että tuntuu ihan epärealistiselta kun lähtö vihdoin lähestyy. Tuntuu siltä kun olisin lähdössä muutaman viikon lomalle ( ilman omaa perhettä tosin). Oon ollut niin innoissani tulevasta vuodesta, että en oo varmaan muusta puhunukkaan. Äiti tossa sanoo, että ala jo katteleen vähän vaatteita mitä otat mukaan ja mä vaan aattelen, että joo joo tässähän on vielä aikaa. No nyt kun aattelen ni eihän tässä sitä aikaa mitenkää liikaa ole. :D

Söpö kisu jäi oikein poseeraamaan mulle. :) Tui!

Käytiin ottamassa Marille muutama kuva!

 Tiistaina otettiin Ellan ja Marin kanssa suunnaksi Tallinna ja siellä vietettiin päivä. Kuvailtiin vanhassakaupungissa ja kierreltiin kauppoja Viru keskuksessa. Kaupoissa oli vaikka mitä kivaa ja vielä alennuksessa, mutta mitään ei oikeen viittinyt ostaa. Sama juttu on nyt ollu tässä koko kesän oikeestaan. Ei voi ostaa mitää ellei sitä välttämättä tarvii tai oo ihan sellanen must juttu jonka ottaa mukaan. Oon kyllä alkanu miettin, että miten ihmeessä mä saan kaiken tarvittavan mahtuun kun noita vaateita tuolla kaapissa näkyy olevan ihan kiitettävästi.

Tässä vielä hieman kuvia Tallinna päivältä. (Osa on myös Suomessa samana iltana)

Kamsut jää Suomeen odotteleen :(

Ella, Mari, Julia ja Minä

Suomitytöt lähtee isoon ja pelottavaan jenkkilään :D

Lähtöön on tosiaan vaan 9 päivää ja en malta pysyä pöksyissäni! :D Nyt alkaa pakkailu ja vikojen heippojen sanominen. Läksiäisistä kirjottelen piakoin! (toivottavasti ainakin)

xoxo

Visa-hakemus ja perhetiedot!!!

Hola!

Viime postauksen lopussa sanoin, että postailisin vähän useammin… Nooh…hups! Vaikka kesäloma alko ja koulu luoppu se ei tarkottanu mulle sen enempää vapaa-aikaa. Kesätreenit alko ja töissäkin on tullu vietettyä saman verran aikaa kun koulussa keväällä. Eli vaan mun koulu vaihtu töihin, joten kiirettä on pitäny.
   Tein vähän aikaa sitten Visa-hakemuksen netissä. Hakemuksen tekeminen ei ollut kovin vaikeeta, mutta hieman aikaa ja kärsivällisyyttä se vaati. Paljon tyhmiä kysymyksiä ja kaiken maailman pikku tietoja, sekä kaikista kamalin osuus eli kuvan lisääminen. Ei siinä kuvassa muuten mitään, mutta kun siinä oli vaikka mitä määräyksiä, että minkä lainen sen pitää olla. Käskettiin käydä kuvaajalla otattamassa visa hakemukseen sopivat kuvat (ei samanlaiset kun passiin) paperisina ja sähkösinä. Loppuen lopuks en tarvinnut edes niitä paperisia ja sähkönenkin kuva lähetettiin mulle väärän muotosena joten jouduin sitä itte vähän muokkailemaan ennnen kun hakemus sen hyväksy. Sitten kävin vähän sen hakemuksen teon jälkeen Usan konsulaatissa visa-haastattelussa. Alkuun mua jännitti tosi paljon, että meneekö se hyvin ja onko mulla kaikki tarvittavat, mutta ihan turhaan jännitin. Meille kaikille oli annettu aika jollon meijän haastattelu on ja sitä ennen meijän piti tavata Kaisaniemen Steam coffeessa. Konsulaatti on nyt siis rempassa joten ei sinne oikeeseen paikkaan päästy vaan oltiin väliaikasissa tiloissa. Mun aika oli ihanasti jo 08.20. Hoidettiin muutama paperi pois alta siinä ennen kun kolmen hengen ryhmissä lähdettiin konsulaattiin. AFS.sän työntekijä vei meijät sinne missä ne haastattelut pidettiin. Kaikki oli tosi vartioitua ja ne kyseli niemeä ja passia vähän väliä. Heti sisäänkäynnillä oli sellanen samanlainen turvatarkastus kun lentokentillä ja kolme vartijaa. Toimiston puolella sellanen suomalainen nainen katto ekaks ne mun kaikki paperit läpi ja sitten pyysi että meen odottamaan sellaseen odotushuoneeseen. Mun ei tarvinnut odottaa kuin joku vajaat 5min. Itse haastattelu oli englanniksi ja pituus ehkä huimat 2min. :D haastattelu meni jotakuinkin näin:

Do you know your host family?
No.
Do you know when you'll get your host family
No.
Have you been in the United States before?
Yes.

Eilkkäs lyhyestä virsi kaunis. :DD Visani hyväksyttiin siinä samantien ja passi jäi sinne.

  Ja kaikista tärkeimpään! Jotain suuuper jännittävää tapahtu pari päivää sitten! Nimittäin suomalainen AFS:n vaihtari Oregonista lähetti viestiä ja kertoi, että olen tulossa sinne missä hän on. Innostuin siinä niin kovasti,

että herätin jopa nukkuvat vanhemmat. :D Seuraavana iltana viestiä lähetti tyttö joka esitteli itsensä mun host siskoksi ja eilen viestiä laittoi vielä host veli. Oon menossa sellaseen tosi pieneen alle tuhannen ihmisen maalaiskylään pohjois-Oregonissa. Paikka vaikuttaa todella kivalta vaikka se onkin hyvin erilainen tälläselle kaupunkitytölle. Perheellä on kuulemma pari lehmääkin mikä on hyvin jännittävää! :D Koululla on korisjoukkue mikä on ihan mahtavaa! (täytyy vaan toivoa, että se on sellanen mihin mä pääsen :DD) AFS: ei ole vielä laittanu mitään vahvistusta mun paikasta, mikä on vähän outoa, mutta oon vaan niin helpottunut että jotain kautta sain tietää. Oon stressannu koko kasän, että mitä jos en saakkan perhettä tai jos saan tietää sen vasta pari päivää ennen lähtöä. Nyt oon todella helpottunut ja innoissani lähdössä. Lähtö sais tulla vähän nopeemmin! :D

Tässä vielä kuva kaikista AFS vaihtareista jotka oli sielä orientaatioleirillä josta puhuin viime postauksessa.
 (kuva tulee nyt kyllä vähä njäljessä kun en sitä silloin löytänyt XD)

Lähtöön 44 päivää!

xoxo

Up up north!

Hellurei!

Siitä onkin vähän aikaa kun viimeks kirjottelin. Hups! Mutta nyt on koris kausi loppu ja koulukin vetelee viimesiä, niin eiköhän tässä jää aikaa vähän muullekkin. Mutta pitemmittä puheitta asiaan. Elikkäs viime viikolla sain vähän tietoja siitä, että mihin päin mahtaisin olla menossa. Meijät lähtijät lennätetään viiteen eri kaupunkiin New Yorkkiin, Houstoniin, Seattleen, Los Angelesiin ja Chicagoon. Meikäläinen lentää sitten tonne Seattleen. Sehän siis sijaitsee ihan Yhdysvaltojen pohjoisella länsirannkiolla. Mun sijoitus alue on ton kaupungin ympärillä. Osavaltioita joihin mut voidaan sijottaa on Alaska, Washington, Oregon, Idaho, Montana, Utah ja Wyouming. Elikkäs kaikki osavaltiot on suhteellisen pohjosessa. Alkuun toivoin pääseväni jonnekkin itärannikolle, mutta nyt mua ei haittaa yhtään etten sinne päässyt. Monissa noissa osavaltioissa on todella upeeta luontoa ja en ole koskaan käyny siellä puolella maata. Nyt vaan jännitän vielä perhetietoja. Aina kun saan sähköpostia niin pistän sormet ja varpaat ristiin ja toivon, että se ois AFS:ältä.

Öinen näkymä Seattlesta

   Viime viikonloppuna meille AFS vaihtareille järjestettiin sellanen yhden yön kestävä lähtöorientaatio. Yhteiskuljetus lähti lauantaina kymmeneltä Rautatientorilta kohti Siikarannan kokoushotellia. Matka kesti vain about 30min. Perille päästyämme meillä oli "avauspuhe" ja sitten meidät jaettiin vähän pienempiin ryhmiin, sillä siinä 120 nuoren porukassa ois voinu olla vähän hankala tehä mitään järkevää. Loppu päivä menikin sessioissa ja aina välillä kävästiin syömässä. Illalla pääsikin sitten vähän tutustumaan muihin vaihtareihin ja meitähän oli paljon! Siis kyselin samojen ihmisten nimiä varmaan kymmeneen kertaan, koska kaikki nimet ja maat meni vaan ihan sekasin. En kerennyt juttelemaan varmaankaan kuin 1/4 porukasta, mutta ne joihin tutustuin oli tosi kivoja. Sunnuntai meni suht samoissa merkeissä kun lauantaikin, mutta iltapäivällä meillä oli maaryhmä-sessiot. Me jakauduttiin samaan maahan lähtevien kanssa ryhmiin ja joku joka on ollut kyseisessä maassa kertoi enemmän tietoa ja siltä sai kysellä mitä tuli mieleen. Usaan lähteviä oli sen verran paljon, että meidät jaettiin kahteen ryhmään. Siinä sitten kuunneltiin melkein kaks tuntia tarinoita ja juttuja jenkeistä. Musta on aina kiva kuunnella kun joku kertoo vaihtari vuodestaan, mutta nyt vasta alko tuntumaan hieman todellisemmalta, että oikeesti oon lähössä joku päivä. Neljältä bussit otti suunnaksi Rautatientorin ja oli aika sanoa heipat kaikille uusille tuttavuuksille. Oli tosi hassua toivotella hyvää matkaa, koska lähtöön on kuitenki vielä suurimmalla osalla noin neljä kuukautta. Leiri oli mun mielestä todella hyvä ja jos nyt ei uutta tietoa saanut niin ainakin monta uutta kaveria tarttu matkaan. :) Kun kaikki kerto eri maita mihin ne on lähössä kuten Argentiina, Costa Rica, Islanti, Dominikaaninen Tasavalta, Sveitsi ja monet muut eksoottiset maat niin Usa alko yhtäkkiä tuntua jotenkin tosi tavalliselta ja tylsältä. Mutta silti uskon, että tää on oikee maa mulle ja toivon, että mun vuodesta tulee upee.
   Eilen (maanantaina) laskuri näytti enään sataa päivää lähtöön. Kääk! Varsinki ton leirin jälkeen en malttais odottaa lähtöä, joka tulee todennäkösesti nopeemmin kun kuvittelenkaan. Veikkaampa, että kaikki mun kaverit on jo ihan kyllästyneitä mun vaihtari höpötyksiin ja siihen kun hehkutan aina kuinka monta päivää on vielä jäljellä. Hehe… No mutta voin vannoo, että ne on vielä kyllästyneempiä sitten ku tuun takasin. :DD Ehkä mä tästä lähjtien alan postaileen vähän useemmin kun vaihtari vuosi on vähän ajankohtasempikin.

xoxo