Cowboy hats and boots!

Moikka!

Perillä ollaan täällä toisella puolella maailmaa! Matka oli pitkä ja raskas, mutta turvallisesti pääsin perille. Lennettiin eka vähåän isommalla porukalla Lontooseen jossa meillä Seattleen lentävillä oli odottelu aikaa noin 6h. Sielä sitten syötiin ja kierreltiin ympäriinsä. Oli tosi kiva tutustuu uusiin vaihtareihin ja jännittää tulevaa vuotta yhessä. :) Lento numero2 oli Lontoo-Seattle ja se kesti about 9.30h. Eli piitkä lento… Meitä oli neljä samalla lennolla, mikä oli kiva, ettei tarvinnu lentää ihan yksin. :) Perille päästiin joskus klo 16.30. Seattlen päässä oli passin tarkastus, mikä meni suht nopeesti ja matkalaukkuja ei tarvinnu pahemmin odottaa. Kun löydettiin tiemme ulos niin vastassa oli AFS:sän staffia jotka kerto mihin meidän matka jatku. Mun suunta oli hotellille. Söin illallista ja tutustuin vaihtareihin jotka tuli muualta esim. Ranskasta, Ruotsista ja CostaRicasta. Nukuin CostaRicalaisen tytön kanssa samassa huoneessa ja hän on myös samassa kylässä kun minä. Ekan yön nukuin niin huonosti, vaikka olinki todella väsynyt. Jännitin uuden perheen näkemista ja sitä, että nukkuisin herätyksen yli ja myöhästyisin lennolta. :D
   Aamulla siis 4.30 herätys ja takas lentokentälle. Meitä oli kai  seittemän menossa kentälle. Kolme oli lentämässä samaan paikkaan, kun minä eli Eugineen. Lento ei onneks ollu kovin pitkä. Ehkä hieman yli tunnin. Taas kun päästiin pois niin meitä vastassa oli AFS:n staffia. Ne vei meijät neljä yliopistolle missä pidettiin saapumisorientaatio. Paikalla oli jo paljon muita vaihtareitta jotka oli tullut edellisenä iltana sinne bussilla. Oon niin ilonen, että me lennettiin sinne eikä jouduttu istuun bussissa viittä tuntia. :D Nooh leirillä sitten käytiin läpi käytännön asioita, että miten käyttäytyä, mikä on sallittua ja sitten keneen ottaa yhteyttä ja millonkin. Iltapäivällä meijän host perheet tuli hakeen meitä. Oli niiiiiin outoo vihdoin nähdä ne ihan oikeesti. En oikeen tienny mitä sanoo tai tehä, mutta oli kyllä niin ihana vihdoin nähä ne. :)
 
   Eli kuten voitte ehkä otsikosta päätellä vaatetus täällä on erilainen. Mä todellakin tarviin uudet kengät! Kaikki käyttää täällä bootseja ja mun pillifarkut ei kyllä kovin hyvin sovi joukkoon… :D Kaupungit täällä näyttää ihan niinkuin vanhoissa amerikkalaisissa elokuvissa. Kaikki täällä on tosi ilosia ja ystävällisiä, mikä on kivaa vaihtelua suomalaisten ujouteen. Kaikkialla on eläimiä ja lehmänäyttelyynkin ollaan menossa kai ens viikolla. :D
   Tänä viikonloppuna läheisessä kaupungissa on ollu Country music festival jossa me ollaan käyty.  Vaikka en tunnistakkaan yhtään lauluja tai esiintyjiä, niin on ollut kyllä tosi hauskaa. Hauska juttu verrattuna Suomalaisiin festareihin on, että kaikki tuo mukanaan oman retkituolin ja ne laitetaan riveihin ympäri kenttää. Ainoostaan humalaiset tanssii ja muut vaan  seisoo kädet puuskassa ja ehkä vähän heiluttaa päätä. :D

   Kaikki menee hyvin ja nyt vaan innolla/kauhulla odotan koulun alkua joka tulee parin viikon päästä! Pahoittelen tätä tekstin täyteistä postausta, mutta olisi ollut vähän hankala kantaa kameraa mukana festareilla. Elikkäs kuvia sitten joskus myöhemmin. :)

xoxo

Kohta mennään!

Heii!

Viimeistä kertaa kirjottelen täältä Suomen maaperältä ja saa nähä mistä sitten seuraavan kerran musta kuulette. Tänään vietin vikaa päivää Suomessa ja huomenna aamulla 5.30 pitäis löytää lentokentälle. Laukut on pakattu ja painoahan niihin on kertynyt ihan kiitettävästi, mutta kuitenkin on ihan sallitavan rajan puolella (onneks!). Mukaan on siis tulossa yksi iso ruumaan menevä laukku ja yksi pieni käsitavaramatkalaukku + käsilaukku ja kameralaukku.

   Nyt voisin sanoa muutaman sanan läksiäisistä. Elikkäs tossa reilu viikko sitten pidin läksiäiset yhdessä ihanan ystäväni Marin kanssa. Oli super ihana nähä vielä kaikkia kavereita, vaikka pitikin sittenn sanoo heippa kokonaiseks vuodeks. Näytettiin meijän leipomis taitoja ja tehtiin kakku USA:n lipulla. Pyysin kaikkia mun kavereita kirjottaan jotain kivaa mulle sellaseen lappuun jonka pakkasin mukaankin. En voinu pidätellä itkua kun luin niitä ihania juttuja joita mun kaverit mulle kirjotti. <3

 

 Rakas joukkue! <3

 

   Viime maanantaina kävin lentokentällä sanoon vikan heipan Marille. Oli tosi hassua seistä siinä kentällä ja miettiä, että hei reilun viikon päästä mä oon ite tässä ihan samassa tilanteessa. Matkalla kotiin tuli sellanen fiilis, että enhän mä oo lähössä mihinkään vaan se on Mari jonka matkasta tässä ollaan puhuttu koko aika. No mutta tässä vikan viikon aikana on tullu ihan selväks ittelle, että kyllä mä nyt oon lähössä.
   Mun kaverit piti vielä mulle eilen yllätysjuhlat. Oli tosi ihana päästä näkeen kaikkia rakkaita ihmisiä vielä kerran. Sain lahjaksi charmin liitettäväks mun kaulakoruun. Oon kyllä todella onnekas, ku mulla on niin ihania kavereita!

Ja sitten pakkaamiseen! Niikun tossa aikasemmin jos kerroinki niin mukaan on tulossa yksi iso ja yksi pieni matkalaukku. Ostin uudet laukut tätä reissua varten. Valinnassa päädyin Rimowan Salsa Air sarjaan. Se on super kevyt ja kuulemma kestävä ja ulkonäöltä niin kiva, kun matkalaukku voi olla. Pakkasin kaikki vaatteet mahdollisimman litteästi ja totesin tämän tavan ainakin hyvin toimivaksi. Vaatteita on noin 10kg ja toinen 10kg on kaikkea muuta kengistä meikkeihin. Olin yllättynyt kuinka helppo oli valita mitä ottaa mukaan. Vaikka yritin ottaa mahdollisimman vähän vaatteita niin silti musta tuntuu, että mulla on ihan hirveästi kaikkea. Oon kyllä ihan varma, että oon unohtanu jotain tärkeetä...

Tässä on mun tärkeimmät käsimatkatavarat. 

Tänään on ollu eka päivä kun on oikeesti jännittäny. Nyt tajuu sen, että oikeesti lähtee eikä vaan puhu asiasta. Oon kyllä niin innoissani näkemässä mun uuden kodin ja host perheen ettei mitään rajaa! Elikkäs seuraavan kerran kirjottelen jostain päin maailmaa matkalla kohti uutta ja tuntematonta.

Päiviä lähtöön: 0

xoxo

Heippa!

Tää kesä on menny niin nopeesti! En oikeesti tajua, että 9 päivän päästä mun kone nousee Helsinki-Vantaalta kohti Seattlea ( via Lontoo)! Vaikka kesä on mennyt nopeesti niin oonhan mä vaikka mitä tässä kerennyt tekeenkin ja vielä on hirveesti tekemistä edessä! :) Sitä on tullu käytyä Turussa Ruisrockissa vähän jammailemassa,  Ahvenanmaalla veneilemässä ja leikkimässä turistia Tukholmassa. Perheen ja kavereitten kanssa oon viettänyt paljon aikaa kun ei niitä taas sitten vuoteen nää, vaikka eihän sitä yhteistä aikaa voi varastoon kerätä. Host perheen kanssa on tullut juteltua jonkin verran, mutta aikaeron takia se on ollut hieman haastavaa. Kerran oon niitten kanssa onnistunu skypettäänki pikaisesti.

Bastillen keikka oli kyllä ehdottomasti mun lemppari Ruisrockissa!

Ei David Guettakaan ollut huono. :D

Ella, Mari ja minä festari tunnelmissa. :)

Miksi en tehnyt tätä aikaisemmin? Tää oli nyt ehkä päällimäisin kysymys/ajatus mun mielessä tässä hetki sitten. Hoitamatta oli vielä tuberkuloositesti, todistus, henkilökortti ja joku lääkärikäynti josta ei pahemmin ollut mitään tietoa…Ja tohon päälle vielä monen monta pientä juttua! Tuli hirvee stressi kun mietin, että miten saan noi lääkäri hommat hoidettuu. Aattelin, että noissa lusunnoissa menee aikaa ja että enhän mä saa lääkäri aikoja niin nopeesti. No otin asian hoitaakseni ja sain poliisilta ajan seuraavalle päivälle ja lääkäriltä sitä seuraavalle. Nyt on henkilökortti tulossa ja lääkärin lausunto tuberkuloosista kädessä, sekä sen epämääräsen lääkäri käynnin asiat hoidettuna. Mitä opinkaan tästä? Älä jätä asioita viime tippaan, jos voit hoitaa ne aikasemmin. Mutta opin myös, että ei tarvii stressata turhasta, että kyllä ne asiat hoituu. :D

Meikäläinen Ahvenanmaan pikavisiitillä. :D

   Yhtä kysymystä multa on kysytty todella paljon nyt tässä kesän aikana. Ja se nimittäin on "Jännittääkö?". Suoraan sanottuna mua ei jännitä yhtään…ainakaan vielä… :D Se voi johtua siitä, että en oo vieläkään oikein tajunnu, että lähen pois ihan kokonaiseks vuodeks. Oon unelmoinu vaihdosta niin pitkään, että tuntuu ihan epärealistiselta kun lähtö vihdoin lähestyy. Tuntuu siltä kun olisin lähdössä muutaman viikon lomalle ( ilman omaa perhettä tosin). Oon ollut niin innoissani tulevasta vuodesta, että en oo varmaan muusta puhunukkaan. Äiti tossa sanoo, että ala jo katteleen vähän vaatteita mitä otat mukaan ja mä vaan aattelen, että joo joo tässähän on vielä aikaa. No nyt kun aattelen ni eihän tässä sitä aikaa mitenkää liikaa ole. :D

Söpö kisu jäi oikein poseeraamaan mulle. :) Tui!

Käytiin ottamassa Marille muutama kuva!

 Tiistaina otettiin Ellan ja Marin kanssa suunnaksi Tallinna ja siellä vietettiin päivä. Kuvailtiin vanhassakaupungissa ja kierreltiin kauppoja Viru keskuksessa. Kaupoissa oli vaikka mitä kivaa ja vielä alennuksessa, mutta mitään ei oikeen viittinyt ostaa. Sama juttu on nyt ollu tässä koko kesän oikeestaan. Ei voi ostaa mitää ellei sitä välttämättä tarvii tai oo ihan sellanen must juttu jonka ottaa mukaan. Oon kyllä alkanu miettin, että miten ihmeessä mä saan kaiken tarvittavan mahtuun kun noita vaateita tuolla kaapissa näkyy olevan ihan kiitettävästi.

Tässä vielä hieman kuvia Tallinna päivältä. (Osa on myös Suomessa samana iltana)

Kamsut jää Suomeen odotteleen :(

Ella, Mari, Julia ja Minä

Suomitytöt lähtee isoon ja pelottavaan jenkkilään :D

Lähtöön on tosiaan vaan 9 päivää ja en malta pysyä pöksyissäni! :D Nyt alkaa pakkailu ja vikojen heippojen sanominen. Läksiäisistä kirjottelen piakoin! (toivottavasti ainakin)

xoxo